Kehomeditaatio

Ihan ensin haluan sanoa, että en ole todellakaan mikään ammattilainen tai asiantuntija kun tullaan meditaatioon. Itse olen meditaation löytänyt vasta pari vuotta sitten ja olen edelleen aika alkutaipaleella sen kanssa. Minulle meditaatio tai tietoisuusharjoitus opetettiin terapiassa, sillä se auttaa pysymään kiinni juuri tässä hetkessä. Lisäksi meditaatio rentouttaa, laskee stressitasoja ja rauhoittaa levotonta mieltä. Kerron nyt tässä merkinnässä omasta henkilökohtaisesta lemppari meditaatiomuodosta, joka perustuu Mark Williamsin, John Teasdalen, Zindel Segalin ja Jon Kabat-Zinnin kirjoittamaan kirjaan Mielekkäästi irti masennuksesta, tai siis oikeastaan kehomeditaationi perustuu kirjan mukana tulleen CD:n yhteen harjoitukseen. Minusta kirjan nimi on harhaanjohtava, sillä en koe kirjan olevan vain masentuneille suunnattu. Siitä on hyötyä elämän käännekohdissa kaikille.

Kuva TÄÄLTÄ

Takaisin asiaan!

Minulle kaiken a ja o meditaatiossa on rauhallinen paikka. En osaa vielä meditoida esimerkiksi junassa tai kävellessäni kaupungilla. Meditoin kotini rauhassa. Yleensä suljen kaikki elektroniikka laitteet ja saatan myös ottaa kellosta patterin pois, ettei sen tikitys häiritse minua. 

Sen jälkeen asettaudun yleensä makaamaan sängylle tai sitten lattialle. Makaan selälläni, jalat hieman harallaan ja suoriksi ojennettuina. Kädet ovat irti kehosta, kämmenet osoittaen kohti kattoa. Asennolla ei sinänsä ole väliä, se voi olla ihan mikä tahansa asento, mikä tuntuu hyvältä. Itselläni tuo kuvailemani asento toimii parhaiten, koska pystyn keskittymään vartaloni eri osiin tuossa asennossa hyvin. Ns. lootusasentoon en todellakaan pysty vielä, se on liian epämukava. Jos minulla on kylmä, sujahdan peiton tai viltin alle. Ja jalassani on yleensä villasukat, koska varpaitani palelee AINA. Tärkeintä on, että asento on miellyttävä.

Tämän jälkeen alkaa asennoituminen, pyrin aktiivisesti hyväksymään kehoni juuri sellaisena kuin se on. Lisäksi olen lempeä itselleni, enkä ns. PAKOTA itseäni rentoutumaan vaan hyväksyn sen, jos vaikkapa vatsassani on perhosia tai hartiani ovat jännityksestä melkein korvissa kiinni. Asiat ovat juuri sillä hetkellä niin, ja se ei haittaa. 

Kun hyväksyvä ja lempeä asenne on löytynyt, aloitan tarkkailemaan hengitystäni. Hengitän syvään, mutten hauko henkeäni. Itselläni on tapana tarkkailla miltä hengitys tuntuu sieraimissani, mutta hengitystä voi tarkkailla vaikkapa vatsan liikkeen kautta, tai miltä ilma tuntuu kun se menee henkitorvesta sisään ja kun se tulee ulos. Tätä teen ehkä minuutin tai pari, ja sitten aloitan seuraavan vaiheen, eli kehooni keskittymisen...

Ensin keskityn vasempaan jalkaani, jalkapöytään, jalkapohjaan, varpaisiin ja nilkkaan. Tunnustelen miltä jalkani tuntuu, onko siinä kipuja tai jotain muita tuntemuksia. Samalla suuntaan hengitykseni jalkaani, eli noin mielikuvien tasolla pyrin ohjaamaan hengittämäni ilman jalkaan, poistamaan sieltä kaiken negatiivisen ja tuomaan tilalle positiivista. Jatkan tätä n. pari minuuttia, ja sen jälkeen hengitän kerran oikein syvään nenän kautta ja puhallan ilman pois suun kautta. Samalla päästän irti jalasta, ja siirryn vasempaan sääreen, jonka kanssa toimin täysin samalla tavoin. 

Käyn vartaloni läpi seuraavassa järjestyksessä: 

Vasen jalka, vasen sääri, vasen polvi, vasen reisi,
oikea jalka, oikea sääri, oikea polvi, oikea reisi,
lantio, pakarat, ala- ja keskiselkä, yläselkä ja hartiat,
kummatkin kädet, kummatkin käsivarret kyynärpäähän saakka, kummatkin kädet olkapäähän saakka,
pää, kasvot, rintakehän seutu ja vatsa.

Jos teen kehomeditaatiota nukahtaakseni, niin yleensä olen tajuttomana jo siinä vaiheessa kun olen päässyt lantioon saakka. 

TÄRKEÄÄ MUISTAA: 

Kehomeditaation aikana keho tulisi pitää paikallaan, eli vaikka kuinka kutittaisi tai muuta sellaista niin pyrkisi pitämään kehonsa paikallaan. Kun minua kutittaa, niin yleensä keskeytän meditaation hetkeksi ja hoen itselleni ajatuksissani: "Kutittaa, kutittaa, kutittaa, kutittaa, kutittaa...", ja sillä tavoin hyväksyn kutinan ja se loppuu siihen.

Kehomeditaatiossa myös on tärkeää, ettei ajatuksia käytetä mihinkään muuhun kuin meditointiin. Keskittyminen on TÄYSIN siinä kehon osassa johon kulloinkin keskitytään. Jos ajatukset lähtevät harhailemaan, niin silloin ne ohjataan LEMPEÄSTI takaisin omaan kehoon. Itselle ei pidä suuttua, eikä ajatuksen harhailusta pidä lannistua tai masentua. Se on vain inhimillistä. Lopulta meditoinnissa vaikeinta onkin ajatusten pitäminen omassa kehossaan. Helposti sitä lähtee miettimään ihan muita juttuja. Itse ryhdyn aina kelailemaan jotain sisustus/meikkaus/koru-projektia... :D

Mutta näin, tällä tavoin minä rentoutan itseni pysymään hetkessä. Ja kuten sanottua, tämä ei tosiaan ole minun keksimäni meditointityyli. Olen muokannut sen yllä mainitun kirjan ohjeesta itselleni sopivaksi. 

Onko kenelläkään muulla kokemuksia meditaatiosta?